Otsikko kertoo~
Olimme tänään koulun kanssa uimassa Turun uudistetussa Impivaarassa.
Pitkänmatkan uinti, 300 metrii.
Vapaata♥
Liukumäessä ja kaikkeee.
Ja sitten.
HYPPYLAUDAT- JA TORNIT!! (:
Hyppyallas siis 4,5metrii syvä
Odotetuin hetki! :D
Hyppylaudat olivat meillä ensin.
1. Hyppy metristä. :D HELPPOO!!
2. Hyppy kolmesta metristä. Sinne vaa väkisi neljän ja puolen metrin altaaseen. :)
3. JA uudelleen. (:
4. Ja palasin metrin hyppylaudalle. Juoksin sitä lautaa pitki ja sit hyppyvaihees se meniki eri tahtii ku mä ja hypystä tuli sairas. :D
4. JA UUDELLEEN. (: ++ Kauheet paineet korviin. >__<
Sit me päästiinki torniin!
5. Hyppy kolmesta metristä♥ Ei sinänsä paha ku olin jo laudaltaki hypänny. :D
6. Ja sitten viis metrii. VÄKISIN!! En halunnu tehä sitä, mutta omasta tahdosta olin siihen torniin viidenmetrin korkeuteen kiivenny. Ope näytti sormillaan vuoron mulle. Sydän löi. Seisoin siinä reunalla.
Oisin ehkä voinu, mut en halunnu perääntyy. Hengitä Anette. Vuoroni umpeutuis kohta ja joutuisin oottaa taas jotai 5-10 minuuttii... Hyppäsin. SE OLI HIRVEETÄ!! SIIS IHAN KAMALAA. Se tunne ku sä odotat et se vedenpinta tulee sielt.
Plumps. Sinne osus ja uppos. Aloin uimaan hulluna kohti pintaa.
Luulin kolmesti olevani pinnalla mutta matka jatkui...
Pinnalla ! Ihana tunne. Olin hypänny viidestä metristä.
Moni ajattelis ton jälkeen: JEE UUDELLEEN!
Mut mä. NEVER. Ei enää IKINÄ!
En hyppää enää mistään.
KOSKAAN...
Sit näin Alen siel kymmenes metris!
Elli, Meri ja mä vaa seistää sii ja tuijotetaa sinne.
SIIS MEINAAKS TOI HYPÄTÄ TUOLT!?
Aattelin.
Yhtäkkii joku vaa tuli sielt. EI ALE.
VAAN SAMULI.
Mä ja Meri vaa huudetaa siin. Samulin ois pitäny huutaa.
Se siin hyppäs.
En pystyny sen jälkee kattoo hyppyäkää!
Ihan niinku tärisin.
Hyi vittu. Kiitos sulle Samuli... :))
Ja sitten alkoki pääsiäisloma.
Sellasta mulla tänään. :)
